Kirkko, Raamattu ja sen tulkitseminen...

Nyt kun viikko on kohta vierähtänyt homoillasta ja Päivi Räsäsen kommenteista, niin keskustelua aiheesta on käyty jokapuolella. Ehkäpä siis on minun vuoroni tuoda oma mielipiteeni ja näkemykseni asioista kaikkien nähtäväksi.

Aloitetaan nyt ensinnäkin siitä että Valtio & Kirkko kulkevat käsi kädessä, mikä on minusta erittäin väärin. Kirkon pitäisi olla oma instituutionsa, jotta se voisi määrittää omat sääntönsä, jotka kuitenkaan eivät saa olla ristissä Suomen lain kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että niin kauan kun kirkko on osa valtiota, se ei saa syrjiä ketään! Sitten kun se on oma laitoksensa joka pyörii uskovien ihmisten lahjoitusten voimin, se saa pistää omat sääntönsä pystyyn, kieltää jäseniltään homouden, kieltää heidän vihkimisen kirkossa.

Mutta sitten tämä raamattu, jota kaikki uskovaiset siteeraavat pyhänä totuutena. Jotenkin näin ei-uskovana ihmisenä minua ihmetyttää tämä pyhä totuus, koska raamattuhan on kokoelma eri kirjoittajien tekstejä. Lisäksi raamatun sisältö on täysin valittua, sieltä on jätetty joitain osia pois. Tähän kun ympätään sekaan se, että raamatusta valitaan kohdat joita noudatetaan, ja kohdat joita ei noudateta. Tällä viittaan tähän viimeaikaiseen kohuun homoista: "”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko”; 3. Moos. 18:22". Valitettavasti tämä taitaakin olla ainut kohta Mooseksen kolmannessa kirjassa jota Päivi ja kumppanit haluavat noudattaa, vai miltä kuulostaisi seuraava? "Jos joku herjaa isäänsä tai äitiään, hänet on surmattava. Hän on itse ansainnut kuolemansa, koska on herjannut vanhempiaan 3. Moos. 20:9". Onkohan Päivin tytär todellakin niin kiltti ja rauhallinen ettei ole ikinä haukkunut suutuspäissään äitiään? Epäilenpä, mutta silti tyttö on hengissä.

Kyseisestä opuksesta löytyy paljon vastaavanlaisia kohtia, mutta miksi niistä ei puhuta? Miksi puhutaan vain homoudesta? Eiköhän olisi jo aika todellakin repiä kirkko irti valtiosta omaksi laitoksekseen, unohtaa kirkollisverot ja laittaa systeemi pyörimään vapaaehtoisvoimin, sitähän uskonto itsessään on. Ne jotka uskovat, ja haluavat että kirkko pysyy pystyssä, lahjoittakoon haluamansa summan kirkolle. Itse erosin kirkosta heti 18v täytettyäni ihan omista syistäni, mutta nyt näitä uskovaisten juttuja kuunnellessa olen entistäkin varmempi että tuolloin tein oikean ratkaisun.

Ihan vain mielenkiinnosta haluaisin tietää mitä Päivi tekisi jos oma tytär paljastuisikin homoseksuaaliksi...

Naapurit, tuo ihanan monimuotoinen laji

Jokainen kerrostalossa asunut, tietää mistä puhun! Saattaapa näitä olla rivitaloissakin, mistäpä minä tuota tiedän, puhunkin vain omista kokemuksistani.

Mulla on kaksi aivan superihanaa naapuria! Heidän kanssaan voi jäädä rappukäytävässä juttelemaan pitkätkin tovit, voin käydä istumassa viikonloppuisin iltaa muutaman oluen kera. Joskus jopa puolen päivän aikaan terassilla :D. Eivätpä he tätä lue, ja vaikka tänne eksyisivät, niin tuskin tietäisivät että heitä juuri ylistän :).

Mutta on mulla yläkerrassa sellainenkin naapuri, joka ei edes tervehdi! Alkuunsa kun muutettiin, yli puoli vuotta tervehdin tuttavallisesti portaissa ja pihassa, mutta ei sanan sanaa! Katse kääntyy aina poispäin, ja askel kiihtyy, ihan kuin leijonaa juoksisi karkuun. Rappukäytävässä ollessani, kuten tänään ravasin edestakas kun kannoin tavaraa, kuulin useasti kuinka ovi kävi yläkerrassa, ja meni takaisin kiinni, kun ei uskaltautunut samaan aikaan käytävään. Joskus uskaltaudutaan rappukäytävään odottamaan josko kulkija menee sisään! Aina kun tämä tilanne on käynyt, olen uteliaana kurkannut ovisilmästä ja samainen naapurihan se sieltä hiipii aina yhtä vihaisen näköisenä!

Olen pohtinut tätä jo kohta viisi vuotta, enkä vieläkään ole saanut järkevää selitystä aikaiseksi. Aluksi pidin häntä erakkona, vanhanapiikana. Mutta sitten huomasin että viikonloppuisin hänen luokse tulee aina sama mies! Vaatteista ja kulkupelistä päätellen armeijassa töissä, oletettavasti kauempana kun ei arkisin näy. Eli erakko ainakin pois suljettu. Sitten mietin olisikohan hän vain mykkä... Mutta se ei ole vieläkään selvinnyt. Kovasti tahtoisin tietää mikä ihmisestä on tuollaisen tehnyt, minä se en ainakaan ole koska heti ekasta päivästä alkaen ollut tuollainen. Naapureilta en ole vielä(kään) kehdannut kysyä, edes näiltä kahdelta mukavalta.

No neljäntenä rappuun mahtuu vielä lähes kuuro mummo, joka ei yksinään liiku ulos asunnosta. Viidentenä perinteinen teinipariskunta, joilla tuntuu olevan bileitä aika tiuhaan. Onneksi talon äänieristys on erinomainen, joten rappukäytävää pidemmälle eivät metelit kantaudu.

Lopuksi lisään vielä toisesta rapusta surullisenkuuluisan naapurikyylän, jolla ei ole omaa elämää. Päivät pitkät kyttäilee vain ikkunasta kadulle ja jättää lappuja autojen ikkunoihin, mikäli hänen mielestään on pysäköity virheellisesti. Emäntäkin sai yhden lapun jossa olisi pitänyt opetella liikennemerkkien tuntemusta. Kyllähän me tiedetään jo mikä on pysäköintkieltomerkki, mutta meidän tietojemme mukaan kielto alkaa vasta merkin jälkeen, mikäli ei toisin ilmoiteta :). Ilmeisesti naapurin mielestä kielto koskee niin isoa aluetta jolta merkki on  nähtävissä.

Mutta kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen! Nämä kaksi ihanaa kompensoivat ihan ongelmitta kaiken muun negatiivisen :).

Ei. Mitä se tarkoittaa ja miten se lausutaan...

Joskus on niitä hetkiä kun miettii miksi ihmiset sanovat Ei, ja kuinka ihmiset onnistuvat sen sanomaan. Eilen oli sellainen hetki, ja se toistui tänäänkin. Siitä huolimatta vaikka en osannut sanoa Ei, mua ei harmita yhtään. Silti välillä mietityttää että miksi en sanonut Ei.

Perjantaista alkaen olen siis pääluottamusmies, työsuojeluvaltuutettu olen ollut jo pidempään. Molemmista tehtävistä olen ylpeä, ja haluan onnistua niissä parhaani mukaan. Se miten niihin ajauduin, olkoon toissijaista. Se että mitä olisi tapahtunut jos olisin sanonut Ei? Yhdestä asiasta olen ainakin varma, kukaan mua parempi ei niihin tehtäviin olisi tullut :).

Mutta miksi yleensä en osaa sanoa Ei, johtuu luultavasti vain siitä, että pelkään sen aiheuttamaa mielipahaa. Koska jos joku pyytää jotain, niin yleensähän sitä toinen haluaa, ja sen kieltäminen pahoittaa toisen mielen. Tai näin ainakin mun pääni sanoo. En mä itsekkään kuitenkaan masennu, vaikka mulle Ei sanotaankin välillä.

Sinä päivänä kun osaan sanoa Ei, kerron siitä heti!