Joskus on niitä hetkiä kun miettii miksi ihmiset sanovat Ei, ja kuinka ihmiset onnistuvat sen sanomaan. Eilen oli sellainen hetki, ja se toistui tänäänkin. Siitä huolimatta vaikka en osannut sanoa Ei, mua ei harmita yhtään. Silti välillä mietityttää että miksi en sanonut Ei.
Perjantaista alkaen olen siis pääluottamusmies, työsuojeluvaltuutettu olen ollut jo pidempään. Molemmista tehtävistä olen ylpeä, ja haluan onnistua niissä parhaani mukaan. Se miten niihin ajauduin, olkoon toissijaista. Se että mitä olisi tapahtunut jos olisin sanonut Ei? Yhdestä asiasta olen ainakin varma, kukaan mua parempi ei niihin tehtäviin olisi tullut :).
Mutta miksi yleensä en osaa sanoa Ei, johtuu luultavasti vain siitä, että pelkään sen aiheuttamaa mielipahaa. Koska jos joku pyytää jotain, niin yleensähän sitä toinen haluaa, ja sen kieltäminen pahoittaa toisen mielen. Tai näin ainakin mun pääni sanoo. En mä itsekkään kuitenkaan masennu, vaikka mulle Ei sanotaankin välillä.
Sinä päivänä kun osaan sanoa Ei, kerron siitä heti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti