Jokainen kerrostalossa asunut, tietää mistä puhun! Saattaapa näitä olla rivitaloissakin, mistäpä minä tuota tiedän, puhunkin vain omista kokemuksistani.
Mulla on kaksi aivan superihanaa naapuria! Heidän kanssaan voi jäädä rappukäytävässä juttelemaan pitkätkin tovit, voin käydä istumassa viikonloppuisin iltaa muutaman oluen kera. Joskus jopa puolen päivän aikaan terassilla :D. Eivätpä he tätä lue, ja vaikka tänne eksyisivät, niin tuskin tietäisivät että heitä juuri ylistän :).
Mutta on mulla yläkerrassa sellainenkin naapuri, joka ei edes tervehdi! Alkuunsa kun muutettiin, yli puoli vuotta tervehdin tuttavallisesti portaissa ja pihassa, mutta ei sanan sanaa! Katse kääntyy aina poispäin, ja askel kiihtyy, ihan kuin leijonaa juoksisi karkuun. Rappukäytävässä ollessani, kuten tänään ravasin edestakas kun kannoin tavaraa, kuulin useasti kuinka ovi kävi yläkerrassa, ja meni takaisin kiinni, kun ei uskaltautunut samaan aikaan käytävään. Joskus uskaltaudutaan rappukäytävään odottamaan josko kulkija menee sisään! Aina kun tämä tilanne on käynyt, olen uteliaana kurkannut ovisilmästä ja samainen naapurihan se sieltä hiipii aina yhtä vihaisen näköisenä!
Olen pohtinut tätä jo kohta viisi vuotta, enkä vieläkään ole saanut järkevää selitystä aikaiseksi. Aluksi pidin häntä erakkona, vanhanapiikana. Mutta sitten huomasin että viikonloppuisin hänen luokse tulee aina sama mies! Vaatteista ja kulkupelistä päätellen armeijassa töissä, oletettavasti kauempana kun ei arkisin näy. Eli erakko ainakin pois suljettu. Sitten mietin olisikohan hän vain mykkä... Mutta se ei ole vieläkään selvinnyt. Kovasti tahtoisin tietää mikä ihmisestä on tuollaisen tehnyt, minä se en ainakaan ole koska heti ekasta päivästä alkaen ollut tuollainen. Naapureilta en ole vielä(kään) kehdannut kysyä, edes näiltä kahdelta mukavalta.
No neljäntenä rappuun mahtuu vielä lähes kuuro mummo, joka ei yksinään liiku ulos asunnosta. Viidentenä perinteinen teinipariskunta, joilla tuntuu olevan bileitä aika tiuhaan. Onneksi talon äänieristys on erinomainen, joten rappukäytävää pidemmälle eivät metelit kantaudu.
Lopuksi lisään vielä toisesta rapusta surullisenkuuluisan naapurikyylän, jolla ei ole omaa elämää. Päivät pitkät kyttäilee vain ikkunasta kadulle ja jättää lappuja autojen ikkunoihin, mikäli hänen mielestään on pysäköity virheellisesti. Emäntäkin sai yhden lapun jossa olisi pitänyt opetella liikennemerkkien tuntemusta. Kyllähän me tiedetään jo mikä on pysäköintkieltomerkki, mutta meidän tietojemme mukaan kielto alkaa vasta merkin jälkeen, mikäli ei toisin ilmoiteta :). Ilmeisesti naapurin mielestä kielto koskee niin isoa aluetta jolta merkki on nähtävissä.
Mutta kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen! Nämä kaksi ihanaa kompensoivat ihan ongelmitta kaiken muun negatiivisen :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti